Olen asunut Askistossa 2010 lähtien ja nauttinut rauhasta ja ihanista liikuntamahdollisuuksista

Olen syntynyt 1969 Helsingin maalaiskunnassa Friherrs:ssä eli nykyään Vantaan kaupunki Vapaalan alue. Isovanhempani asuvat Espoossa Perusmäessa. Asuimme isovanhempieni piharakennuksessa, kun olin alle kouluikäinen. Vanhempani rakensivat Klaukkalaan omakotitalon ja kävin kouluni Klaukkalassa. Muutin vanhempieni mukana Porvooseen lukion viimeisellä luokalla, josta muutin Helsinkiin opiskeluajaksi. Valmistuin Helsingin kauppakorkeakoulusta 1996 ja ostin ensimmäisen oman asunnon Varistosta 1998. Asuin Varistossa 1998-2008. Asuin 2 vuotta Helsingin Käpylässä ja muutin takaisin Vantaalle Askistoon vuonna 2010. Olen viihtynyt todella hyvin Askistossa ja se on minulle kotiseutua, sillä isoäitini asuu van muutaman kilometrin päässä Espoon puolella. Askistossa on ihanan rauhallista ja lähistöllä sijaitsee oma kaunis kotimetsä. Lisäksi lähistöllä on kaikki mahdolliset liikuntamahdollisuudet, kuten Petikon alue, Myyrmäen lukuisat liikuntapaikat ja minun ’oma sali’ Forever Varisto. Lisäksi Vantaankosken läheisyydessä on hyvä kampaaja Lea Stop ja ihana fysioterapia palveluja tarjoava Fysio Fox.

Askiston maisemia

Terveyttä ja elämäniloa liikunnasta

Vain noin neljännes väestöstä liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Tehostetaan Vantaan toimia liikkumisen edistämiseksi. Liikuntapalvelut lisäävät hyvinvointia ja toimivat ennalta ehkäisevänä terveydenhoitona. Kaiken ikäisten liikuntaan tulee panostaa. Lapsia ja nuoria liikutetaan yhä enemmän osana varhaiskasvatusta ja koulupäivää. Huomioidaan ikääntyneiden ja iäkkäiden tarpeet liikkumisen edistämisessä.

Lisätään leikkipuistojen kuntoilulaitteita. Tarjotaan näin yhteistä tekemistä koko perheelle. Laitetaan erityistä huomiota ulkoliikuntapaikkojen laatuun ja määrään. Ulkoliikuntapaikkoja tulee kehittää jatkuvasti. Yhteistyön yksityisten liikuntapaikkarakentamishankkeiden
kanssa on oltava sujuvaa.

Urheiluseuroilla on tärkeä rooli liikunnassa. Tuetaan seurojen toimintaa ja järjestetään liikuntatoimintaan tarvittavia harjoitus- ja kilpailutiloja. Kehitetään koulujen ja liikuntajärjestöjen yhteistyötä. Tuodaan liikuntaharrastusmahdollisuuksia koulupäivän yhteyteen yhdessä seurojen kanssa.

Omalla autolla ja julkisilla liikkuminen sujuvaksi

Vantaan pinta-ala on 240 neliökilometriä. Vantaalaisilla on usein pitempi matka moneen vantaalaiseen paikkaan kuin Helsingin keskustaan. Pitkien välimatkojen kaupungissa liikkumisen pitää olla sujuvaa, käyttipä sitten omaa autoa tai julkista liikennettä.

Auto on monelle välttämätön. Julkista liikennettä ei tule edistää autoilijaa kiusaamalla, vaan julkista liikennettä kehittämällä. Autoilijat tarvitsevat riittävästi parkkipaikkoja sekä kotiensa lähellä, ostos- paikoilla että liityntäpysäköintipaikoilla.

Katujen ja kevyen liikenteen väylien hyvä suunnittelu ja kunnossapito lisää liikenneturvallisuuta. Suunnittelussa pitää huomioida eri liikennevälineet.

Sähköpyörien kehitys ja lämpimämmät talvet lisäävät pyöräilyn vetovoi maa. Vantaalle tulee toteuttaa ja pitää kunnossa hyvä pyöräteiden verkosto.
.

Koivurinteellä 8.6.2021

Alue on kuulunut Hämeenkylään. Vanhin asutus on Nybackan torppa, mutta alueella on myös uusia omakotitaloja. Asuinalueen nimi johtuu tilan nimestä Björkeberga (1930). Siitä annettiin 1959 tiennimi Koivurinteentie, jonka tienhoitokunta lyhensi 1970 muotoon Koivurinne. Nimi on laajentunut tarkoittamaan koko Vihdintien itäpuolista asutusta, joka vielä 1960-luvulla katsottiin kuuluvaksi Askelaan, nykyiseen Askistoon. 1974 alkaen Koivurinne on kuulunut Petikon kaupunginosaan.

Alueelle on tullut voimaan asemakaava (2011), joka sisältää satakunta uutta pientalotonttia kaupungin maille Koivurinne-tien molemmin puolin. Virkistysalueelle Brenstakanniitylle on kaavassa esitetty hulevesialtaita. Uudet tulevat kadut on nimetty eri koivulajeista (Hieskoivuntie, Loimaankoivuntie, Pirkkalankoivuntie, Taalainkoivuntie jne.)

Petikon luontovirkistysalue

Petikko on monipuolinen luonto- ja virkistysalue. Petikon luontovirkistysalue on noin 1700 hehtaarin laajuinen monipuolinen ulkoilu- ja virkistysalue Länsi-Vantaalla. Petikko on osa Vantaan laajinta yhtenäistä metsäaluetta, ja sillä on keskeinen rooli kaupungin viheralueverkostossa sekä osana pääkaupunkiseudun viherkehää.

Petikon luontovirkistysalueen kehittäminen on viime vuosina ollut aktiivista. Alueen eteläosaan on kunnostettu uusi sisääntulo- ja paikoitusalue, eli ns. ”Petikon portti”. Kävelijöille, hiihtäjille ja retkeilijöille on suunniteltu uusia reittejä ja osaa vanhoista reiteistä on jo kunnostettu. Petikon portin yhteydessä on kuntoilulaitteita sekä pöytiä ja penkkejä eväshetkeä varten.

Monet harrastustoiminnat ja yhdistykset ovat jo aiemmin löytäneet paikkansa Petikosta. Alueella toimii muun muassa hiihto- ja suunnistusseuroja, metsästysseuroja, koiraharrastusyhdistys ja lennokkikerho.

Varistossa asuin 1998-2008, Variston Forever on ’kotisalini’ ja Petikon ulkoilualue ihanat ulkoilureitit ovat ahkerassa käytössä

Vantaankosken yhteismainoksia jakamassa Variston alueella. Oli aika lämmin ja tosiaan postilaatikoita saa oikain tarkkaan etsiskellä, kun tällä asuin alueella on postilaatikot laitettu rivitalojen väleihin. Asuin Varistossa 1998-2008 ja viihdyin oikein hyvin ihanissa puistomaisemissa, jossa oli hyvä lenkkeillä ja nauttia luonnosta. Varistossa sijaitsee myös teollisuusalue, jossa on myös lempi kuntosalini Forever Varisto.

Variston nimi alkaa esiintyä 1600-luvulla laajan hämeenkyläläisen niityn, Varistonniityt tai ruotsiksi Varistorna, yhteydessä. Tutkijoiden mukaan nii-tyltä haettiin aikoinaan heinää ja myös asukkailla saattoi olla siellä omia heinävarastoja. Variston pohjoisosassa, keskellä nykyistä yritysaluetta, toimi 1840-luvulla Bölen rautakaivos. Rautakaivos oli toiminnassa vain parin vuoden ajan, koska malmia ei ollut riittävästi pitkäkestoisempaan toimintaan. Vesitornin luona sijaitsee luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue, jonka kalliokedolla kasvaa muun muassa ahokissankäpälä. Toinen alueen silmälläpi-dettävä laji on vankkasara. Raappavuoret kuin myös vuonna 1973 valmistuneen vesitornin ympäristö ovat suosittuja ulkoilualueita, joissa risteilevät polut ja talvisin hiihtoladut. Alueen läpi kulkee muun muassa ulkoilureitti ”Reitti 2000”, jota pitkin voi kulkea aina Helsingistä Vihtiin saakka. Vesitornin läheisyydessä on myös palstaviljelyalue.

Forever Varisto ’kotisali’

Hämeenkylä

Hämeenkylä on minulle viikottainen lenkkipolku varsinkin talviaikaan. Kävelen Askistosta kehä 3 yli Hämeenkylän kartanon tilusten läpi Hämeenkylän kauniille puistoalueelle ja Pähkinärinteen Lammaslammen ohi takaisin Askistoon

Hämeenkylän nimi on keskiajalla toisen ristiretken vanavedessä alueelle tulleiden ruotsalaistan siirtolaisten alueelle antama nimi sen hämäläisten asukkaiden mukaan. Kylän alkuperäinen nimi on ollut mahdollisesti Kauk(a)järvi. Ensimmäiset hämäläistalot on perustettu alueella mahdollisesti 1000-1100-luvuilla. Alueen ruotsalaistuminen alkoi noin 1300-luvulta ja päättyi noin 1500-luvulla. Ruotsalaistumisen myötä monet alueen alkuperäiset suomalaiset nimet ovat kadonneet. Hämeenkylän maarekisterikylään (1553 Tauesteby) kuuluvat Hämeenkylän lisäksi nykyisin myös Linnaisten, Hämevaaran, Vapaalan, Variston, Askiston ja Petikon kaupunginosat. Gunvor Kerkkosen mukaan kylässä asui 1540-luvulla jo 19 talonpoikaa, mikä kertoo kylän vanhasta iästä. Hämeenkylän läpi kulkeva Ainontie on vanhaa Turun–Viipurin maantietä eli Kuninkaantietä. Ainontien varrella on yhä jäljellä kylän vanhoja taloja. Seudulla toimi Tavastbyn kaivos kolmena eri ajanjaksona vuosina 1769–1860.

Hämeenkylän kartano

Kartano on perustettu 1580-luvulla yhdistämällä kolme Hämeenkylän tilaa, jotka oli vuonna 1579 annettu läänityksenä amiraali Bengt Juustenille (myöh. Gyllenlood). Hänen sukunsa omisti kartanon yli 150 vuotta. Kun säteri vuonna 1683 peruutettiin ja muodostettiin säteriratsutilaksi, oli se edelleen Juustenin perillisten, Gyllenloodien aatelissuvun hallinnassa. Kornetti Axel Gyllenloodin vuonna 1683 kuoltua otti sotakomissaari ja reduktiokomission puhenjohtaja Johan Gripenberg kartanon hallintaansa, mutta tila palasi jo 1700-luvun alussa, tosin vain lyhyeksi aikaa, takaisin Gyllenloodeille.

Arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema nykyinen kartanorakennus rakennettiin 1820-luvun alussa silloisen omistajan, valtioneuvos Gustaf Wilhelm Ladaun tilauksesta. Se oli alun perin tarkoitettu vain läntiseksi siipirakennukseksi nelikulmaista pihaa ympäröivään rakennuskokonaisuuteen, mutta Engelin suunnittelema varsinainen päärakennus jäi rakentamatta Ladaun varojenpuutteen vuoksi. Vastapäinen itäinen siipirakennus valmistui tilanhoitajan asunnoksi vuonna 1830. Ladaun jälkeen Hämeenkylän kartanon omistivat muun muassa Rotkirchin ja Pelinin suvut.

Kauppaneuvos Johannes Pelin muutti Hämeenkylän kartanon 1900-luvun alussa osakeyhtiöksi, jonka hän omisti kahden poikansa kanssa. Toinen pojista myi myöhemmin osuutensa Tuko Oy:n pääjohtajalle, vuorineuvos Ossian Riislalle. Vuonna 1942 Pelinit myivät koko osakekannan Tukolle, koska heillä ei ollut varoja kartanon kehittämiseen. Kartanon maat käsittivät vielä tuolloin yli 800 hehtaaria. Tuko käytti Hämeenkylän kartanoa muun muassa maatalouskoneiden kokeiluun ja myymäläkalustenäyttelyihin ja ylläpiti sitä myös karjatilana vuoteen 1963. Vuodesta 1959 kartanossa toimi Tukon ylläpitämä kauppiaiden kurssikeskus. Koulutuskeskusta varten rakennettiin vuonna 1966 vanhaan päärakennukseen yhdistyvä uudisrakennus. Kartanon maataloustuotteita myi vuonna 1964 perustettu Hämeenkylä Oy.

Pähkinärinteen Lammaslammen ja Hämeenkylän ulkoilualue

Puistoja ja viheralueita asukkaille

Pidetään hyvää huolta kaupungin puistoista ja lähivirkistysalueista. Kaupungin viheralueverkoston tulee olla yhtenäinen ja monipuolinen. Kaupungin metsien hoito on myös maisemanhoitoa. Huolehditaan myös luonnon monimuotoisuudesta.

Lampien virkistyskäyttö turvattava

Pidetään huolta Lammaslammen, Vetokannaksen ja Leppäkorven maauimalan kaltaisista kohtaamispaikoista. Vantaan vähien lampien ja vesialueiden kunnossapitoon tulee panostaa, jotta ne eivät rehevöidy ja palvelevat asukkaita myös tulevaisuudessa

Vapaala minun syntymäpaikka 1969 silloin nimeltään Friherrs, joka kuului Helsingin maalaiskunta

Vaalikampanjaa Vapaalassa keväällä 2021

Olen siis syntynyt vuonna 1969 Frihesrrsissä ja olin hoidossa Mandersbacka nimisessä perheessä. Kutsuin perheen äitiä hoitomammaksi ja viihdyin oikein hyvin heillä. Perhepäivähoitopaikka oli ainoa vaihtoehto, sillä päiväkotijärjestelmää ei oltu vielä kehitetty niinkuin nykypäivänä on.

Vapaala (ruots. Friherrs), alkuperäiseltä nimeltään Friherrs, on 1930-luvulla alkunsa saanut pientaloalue ja 1970-luvulta myös kaupunginosa Länsi-Vantaalla. Vapaalan kaupunginosaan kuuluu myös 1960- ja 1970-luvuilla rakennettu Rajatorpan, ruotsiksi Råtorp, kerrostaloalue. Vapaala on yksi Vantaan vanhimmista omakotitaloalueista, ja sen historia juontaa juurensa 1930-luvun loppupuolelle aikaan, jolloin alue kuului silloiseen Helsingin maalaiskuntaan ja jolloin alueelle syntyi pääasiassa helsinkiläisen keskiluokan rakennuttama asuin- ja huvila-alue. Ensimmäiset asukkaat muuttivat alueelle vuoden 1936 paikkeilla, ja alue sai nopeasti huvilakaupunginosamaisia piirteitä omien kauppojen ja v. 1938 perustetun VPK:n myötä. Suomalaisen nimensä Vapaala sai 1960-luvulla. Rajatorpan kerrostalot ovat valmistuneet Helsingin Saton kanssa tehdyn aluerakentamissopimuksen (1967) pohjalta vuosina 1968–1974.

Hämevaara

Hämevaarassa keväällä 2021

Hämevaara sijaitse tosiaan ihan Espoon rajalla, joten saa olla tarkkana ettei jaa vahingossa Espoon puolelle Vantaan kuntavaali mainoksia. Muistan vielä, kun autotie meni Hämeenvaaran läpi Lintuvaaraan, mutta nykyisen alueen läpikulkuliikenne on rauhoitettu. Äidilläni oli sijoitusasunto Veitsitien kerrostaloissa hetkan aikaan. Hämevaara on todella viihtyisä ja rauhallinen alue ja sinne rakennetaan parhaillaan isoja hienoja omakotitaloja lisää.

Hämevaara jakautuu sisäisesti Hämevaaran ja Koivuvaaran asuinalueisiin, joista Hämevaara on omaperäinen miljöö bungalow-taloineen ja kaarevine katuineen. Hämevaara on erittäin luonnonläheisiä kaupunginosia, mitä niiden asukkaat kovasti arvostavat. Talvella ladut kulkevat kohti Pitkäjärveä sekä Tuomelasta Pähkinärinteeseen. Myös Hämevaarassa metsät ja puistot ympäröivät asutusta. Tärkein luontoalue on Pöllökallio, jossa retkeillään ja käydään leikkipuistossa. Muita puistoja ovat Koivuvaaranpuisto, Viittapuisto, Vipupuisto, Vannepuisto ja Viikatepuisto. Viikatepuistosta löytyy myös ulkokenttä. Espoon rajalla on Vallikauhantien leikkipuisto.

Vantaanlaakso

Vantaanlaaksossa 24.4.2021 jakamassa mainoksia

Vantaanlaakson alue on oikein viihtyisä ja rauhallinen asuinalue. Mäelle on rakennettu uutta rivitalo asutusta ja sieltä löytyy myös vanhaa kansallismaisemaa Nybackan mäki ja Vantaan maatalousmuseo.

Vantaanjoen varren maisemat ovat jo pitkään suosineet asumista. Jo kivikaudella tiedetään asutusta olleen alueen pohjoisrajalla Vantaankosken ympäristössä. Keskiajalla samoista seuduista kehittyi jokea pitkin liikkuneen vesiliikenteen ja maanteitä kulkeneen tieliikenteen solmupiste ja kylien rajaseutu, jonne rakennettiin kylien yhteismyllyjä jo 1500-luvulla. Vantaankosken äärelle, Kuninkaantien ja Vanhan Nurmijärventien varrelle, syntyivät keskiajalla viiden talon Martinkylän (Mårtensby) ja kahden talon Myllymäen (Kvarnbacka) kylät. 1830-luvulla alkoi Kvarnbackan koskella Vantaan ruukin (Wanda Masugn) toiminta ja malminjalostus. 1890-luvulle tultaessa Vantaankoskesta oli kehittynyt monipuolinen tuotantoalue, jossa Tuotantoaan Dahlforsin viilatehdas jatkoi 1960-luvulle. Maanviljelyä on harrastettu Vantaanjoen äärellä pitkään; tämä elinkeino on yhä voimissaan. Vantaanjokilaakso on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi.

Vapunpäivänä 1.5.2021 Vantaanlaakson aluella jakamassa mainoksia

Vantaanlaakso on arvostettu asuinalue. Ennen 1950-lukua maatalousvaltaisella alueella oli vain 17 pientaloa. Alue kasvoi, kun sinne 1950–1970-luvuilla rakennettiin runsas 250 uutta asuntoa. Kiivainta Vantaanlaakson rakentaminen oli kuitenkin 1980-luvulla. Tuolloin syntyi ostoskeskus, sekä noin 640 asuntoa, joista neljännes sijaitsi kerrostaloissa. Alueen täydennysrakentaminen jatkuu yhä muutaman rakennuksen vuosivauhdilla. Vuoteen 1990 saakka kaikki rakennetut asunnot olivat omistusasuntoja. Sen jälkeen vuokra- tai asumisoikeusasunnot ovat muodostaneet enemmistön uusista asunnoista.

Alueella oli 1 170 asuntoa (vuonna 2015). Tyypillisimpiä ovat yksityisomisteiset pientalot, joita on neljä viidesosaa asuntokannasta. Asunnot ovat varsin tilavia, keskimääräinen asumisväljyys oli 38,6 neliömetriä asukasta kohden (2015). Tyypillisimmin asunnoissa on yleensä 3–4 huonetta (62 % asuntokannasta) tai enemmän (esimerkiksi 5 h+k/kk: 17 %)

Ylästö

Ylästössä 9.6.2021

Ylästössä jakamassa mainoksia 9.6.2021

Kaupunginosassa on jäljellä rakennuksia 1700-luvulta asti. Sotien jälkeen alettiin rakentaa lisää omakotitaloja Voutilaan ja Ylästöön. Ylästöä on rakennettu pienialaisina rakentamisalueina, jolloin kaupunkikuvasta on tullut mosaiikkimainen. Uusinta rakentamista on Pohjois-Ylästössä Peltovuorentien varrella sekä Puu-Ylästössä Rantaniityntien molemmin puolin.

Ylästön kaupunginosaan on rakennettu runsaasti pientaloja, erityisesti 1980-luvulta alkaen asemakaavojen myötä. Asuntokannasta yli kolmannes on rakennettu 1990- tai 2000-luvulla. Vantaanjoessa on tällä kohtaa peräkkäin kolme koskea:Pitkäkoski, Niskalankoski ja Ruutinkoski. Osa joen ranta-alueesta on luonnonsuojelualuetta (tai ls-varaus). Myös Ylästön asuinalueen pohjoispuolella ja Tuupakantien eteläpuolella on rauhoitetusaluetta (Blåbärskärrbergetin ls-alue).

Ylästöön on suunnitteilla lisää asutusta Isonmännyntien ja Tolkinkyläntien väliin sekä Rantaniityntien eteläpäähän.

Kivistö

Kivistössä 16.5.2021

Vanhan Kivistön ja Kanniston omakotialueet ovat peräisin 1950-luvulta. Tontit lohkottiin (1951–1952) pääosin Stenbackan ja Byändan -tilan maista Omakiinteistö Oy toimesta. Alussa Kivistöön ei saanut sähköjä laisinkaan lähellä olevasta radioaseman vuoksi. Kyläläiset valittivat ja taistelivat asiasta peräti kolme vuotta, ja lopulta sähköt saatiin. Kylää sanottiinkin ”Öljylamppukyläksi Ensimmäinen kauppa oli ”Naskalin kauppa” joka rakennettiin 1954. Sitä pitivät Hely ja Soini Naskali. Kaupasta sai mm. rakennustarvikkeita ja lamppuöljyä. Kauppa sijaitsi Vanha Nurmijärventie 156:ssa. Puinen rakennus on yhä jäljellä.

Kannistoon hyväksyttiin vuonna 1999 asemakaava, jonka jälkeen alueelle on rakennettu runsaasti uusia pientaloja. Vanhaa Kivistöä laajemman osayleiskaavan ja suunnitteluprojektin nimi oli Marja-Vantaa, joka on lähtöisin 1970-luvulta ja tarkoittaa Martinlaakson radan jatkamista. Kaupunginosan ja rautatieaseman nimi on Kivistö. Kivistöstä suunnitellaan yli 20 000 asukkaan kaupunginosaa, jonka osayleiskaava hyväksyttiin 2006. Sen silloin päätetty nimi Marja-Vantaa muutettiin joulukuussa 2012 Kivistöksi. Ideakilpailun (2008) voitti ja asemakaavaluonnoksen (2010) on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Harris & Kijsk. Alueelle sijoittuu rautatieasema, kauppakeskus ja monipuolista kerros- ja pientaloasumista puistoineen. Riipiläntie ja Tikkurilantie yhdistettiin toisiinsa Vantaanjoen ylittävällä sillalla juhlallisin menoin 4. lokakuuta 2013. Kadut ja puistot saavat nimensä jalo- ja korukivistä. Kivistön uudella alueella pidettiin asuntomessut kesällä 2015. Kivistö ja Kannisto ovat maastotermejä. Kivistön kadut on nimetty kivilajien mukaan, Kanniston kadut sotilasarvojen mukaan.

Myyrmäen ja Martinlaakson alue

Tilaa asua, elää ja olla oma itsensä

Itse olen käyttänyt paljon Myyrmäen ja Martinlaakson alueen palveluja ja nauttinut runsaista ulkoilu- ja urheilumahdollisuuksista. Olen jo 10 vuotiaana hiihtänyt isän kanssa Martinlaakson vesitornin mäen hiihtolatua. Asuessani Varistossa lenkkeilin ja suunistin paljon Martinlaakson ja Myyrmäen laajoilla puistoalueilla. Lisäksi olen käyttänyt Myyrmäen uimahallia, kirjastoa ja käynyt taidekurssilla Myyrmäen kirjastossa. Myyrmäestä löytyy kaikki mahdolliset palvelut ja myös vanhukset, liikuntaesteiset on otettu huomioon. Parhaillaan Myyrmäessä on meneillään Myyr York kutsuttu tornitalo rakennushanke ja omistusoikeusasuntojen rakentaminen.

Myyrmäki esiintyy jo 1600-luvulla Uomatien kohdalla olevan mäen nimenä (1695 Myrmekj). Nimi lienee hämäläisperäinen, sillä Kaarelan vanhoilla kartoilla on lukuisia muitakin vanhoja hämäläisnimiä. Kaupunginosan historia ulottuu vuoteen 1967, jolloin silloisen Helsingin maalaiskunnan valtuusto hyväksyi Pohjois-Kaarelan (Norra Kårböle) kylässä sijainneen Myyrmäen rakentamista koskevat aluerakentamista koskevat sopimukset. Kaivokselan ja Louhelan 1960-luvun puolivälissä rakentanut Rakennustoimisto A. Puolimatka oli hankkinut omistukseensa merkittävän osan alueen maapohjasta. Puolimatkan lisäksi maakauppoja tekivät Laaturakenne Oy ja Suur-Helsingin Osuuspankki. Myyrmäen kaavarungon laatiminen annettiin vuonna 1967 Arkkitehtuuritoimisto Lehtovuori-Tegelman-Väänäsen ja Arkkitehtitoimisto Pentti Aholan tehtäväksi. Kaavarunko piti sisällään 350 000 kerrosneliömetrin rakennusoikeuden.

Myyrmäessä kuntavaalikampanjaa syksyllä 2020 ja keväällä 2021

Martinlaakson Alepalla kampanjoimassa 22.5.2021

Martinlaakso on rakennettu Martinkylän (Mårtensby) maarekisterikylän takametsään. Kylän kantatalot olivat saaneet täältä maakaistaleet isojaossa 1700-luvulla. Vanha Martinkylä sijaitsee Vanhan Nurmijärventien varrella, ja siellä on ollut maataloja jo 1500-luvulla.

Martinlaaksossa on kolme suurta mäkeä: Raappavuori, korkealle kohoava Laajavuori ja Kivivuori. Ne ovat pohjana valtaosalle alueen kadunnimistä. Vihertien nimi johtuu talosta, jonka maista tontit lohkottiin; Grönkullan talo sijaitsee Lyhtykujalla. Kivimäen nimi johtuu vastaavasti Stenbackan talosta, joka sijaitsee Ylästöntien länsipäässä.

Asemakaava perustuu ulkosyöttöiseen katuverkkoon ja laajaan sisäiseen jalankulkuverkkoon, jonka varrelle sijoittuvat puistot ja palvelut. Pääkatu Martinlaaksontie on leveä ja lehtevä bulevardi.

Vuosina 1968–1975 rakennettiin kerrostaloalue, jota on uudistettu ja täydennetty. Ensin sinne oli rakennettu jo 1950-luvulla omakotitaloja Vihertielle ja Kivimäkeen. Vanhinta asutus on kuitenkin Isontammentiellä, joka on osa Turusta Viipuriin johtanutta Suurta rantatietä eli Kuninkaantietä. Kaupunginosan pohjoisosassa on Vantaankosken rautatieasema (1991) ja siihen liittyvä Martinlaakson yritysalue. Kaupunginosassa oli vuoden 2010 alussa 11 393 asukasta. Martinlaakson lähialueita ovat KaivokselaMyyrmäkiVaristoMyllymäki ja Vantaanlaakso.

Kartanonkoski, Pakkala, Tammisto 5.6.2021 roskien keruu ja makkaranpaisto

Tammisto

Tammistonmäen lounaisrinteellä on sijainnut Rosendalin kartano, josta tuli Tammiston kartano, kun Hankkija osti kartanon 1916. Sen vieressä on ollut Keskusosuusliike Hankkijan laboratoriorakennus. Tammiston luonnonsuojelualue rauhoitettiin 1946. Tämä Vantaan ensimmäinen luonnonsuojelualue on laajuudeltaan 7,4 hehtaaria. Tammistonmäellä kasvaa runsaasti kookkaita tammia, joista alue on saanut nimensä, ja muitakin jalopuita. Tammistossa on puisto Vantaanjoen rannassa. Alue rajautuu Helsingin keskuspuistoon, jonne pääsee Vantaanjoen yli kävelysiltaa pitkin. Helsingin puolella ovat Haltialan kotieläintila ja Ruutinkoski. Pohjoiseen päin mentäessä pääsee kävelytietä Backaksen kartanolle. Maininnan ansaitsee myös Tuusulanväylän itäpuolella oleva Keravanjoen ranta, ja joen ylittävä Siltamäen kivisilta, jonka rakentamispäätös tehtiin vuonna 1895. Silta kuuluu osana Helsingin pitäjän liikenteen Helsinkiin yhdistäneeseen vuosisataiseen Kirkonkylän-tiehen.

Kartanonkoski

Kartanonkoski on rakennettu Backaksen kartanon Tilkunpellolle. Asuinalueen suunnittelu alkoi 1991, jolloin laadittiin idealuonnos lämpimästä kaupunginosasta (Kallaluoto). Vuonna 1994 jatkosuunnittelun pohjaksi valittiin vaihtoehto vihreästä kaupunginosasta. Asuinkortteleista järjestettiin kaavaluonnoksen pohjalta arkkitehtikilpailu, ja sen voitti tukholmalainen arkkitehtitoimisto Djurgårdsstaden Arkitekter puutarhakaupunkityyliin laaditulla ehdotuksellaan 1998. Tämän jälkeen suunnittelussa oli mukana myös suomalainen konsultti, Eriksson Arkkitehdit. Asemakaava vahvistettiin 1999. Alue on rakennettu pääosin vuosina 2000–2008. Epäsuomalainen alue on ollut menestys, jonka avulla Vantaan kaupunki on kohentanut imagoaan.

Pakkala

Pakkala on saanut nimensä Backaksen kartanosta, joka perustettiin 1600-luvulla.[1] Ruotsin vallan aikana kartano oli säteri eli ratsutila, jolla oli velvollisuus varustaa ratsumies kuninkaan joukkoihin ja joka sai vastapalvelukseksi nauttia verovapaudesta. Tämän vuoksi kartanon omistajat 1600-1700-luvuilla olivat sotilaita ja sotilasvirkamiehiä. 1818 kartano siirtyi Hagelstamin suvulle, joka mm. rakennutti sen nykyisen päärakennuksen (1818–1844), ja heidän jälkeensä vuonna 1886 Ehrnroothin suvulle.

Veromies

Asuinrakennukset sijoittuvat toistaiseksi kaupunginosan keskivaiheille lähinnä Pyhtäänkorvenkujan ja Pyhtäänkorventien pohjoispuolelle. Täällä on myös Alvar Aallon suunnittelema 20 asunnon eli kahden Pyttbergetin etelärinnettä kohoavan rivitalon ja näiden väliin jäävän sauna-pesutuparakennuksen muodostama Aerola, Aero Oy:n korjaamohenkilökunnalle suunniteltu ja 1953–1955 rakennettu suojeltu rakennuskokonaisuus.

Helsingin pitäjän kirkonkylällä äitienpäivänä 9.5.2021

Vantaan Pyhän Laurin kirkko eli Helsingin pitäjän kirkko on pääkaupunkiseudun vanhin rakennus sekä Tikkurilan seurakunnan ja Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan pääkirkko.

Helsingin pitäjän kirkonkylän keskeistä asemaa alueella. Vuonna 1865, kun Suomen uusi kunnallishallinto syntyi, muodostettiin Helsingin pitäjästä Helsingin maalaiskunta. Museovirasto on vuonna 2009 määritellyt Helsingin pitäjän kirkonkylän yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.

Kirkko ympäristöineen on osa Helsingin pitäjän kirkonkylää, Etelä-Suomen parhaiten säilynyttä historiallista kirkonkylämiljöötä. Pyhän Laurin kirkko on rakennettu 1400-luvun puolivälissä. Kirkko tuhoutui kiviosia lukuun ottamatta tulipalossa 7. toukokuuta 1893, minkä jälkeen kirkko kunnostettiin raunioista silloisia tyyli-ihanteita noudattaen uusgoottilaiseen tyyliin. Kirkon uudelleenrakentaminen tai, kuten asia silloin ilmaistiin, restaurointi, kuuluu 1800-luvun lopun kulttuurikontekstiin, jossa keskiajan arkkitehtuuriin suhtautuminen oli muuttunut sitä arvostavaksi. Vuonna 1883 oli astunut voimaan asetus muinaismuistomerkkien rauhoittamisesta ja suojelemisesta.

Vantaalle tuli ensimmäisiä pysyviä asukkaita 1100–1200-luvuilla, jolloin Vantaanjokea ylös vaeltaneet Ruotsista tulleet siirtolaiset löysivät mieleisensä asuinpaikan tulevan kirkonkylän kohdalta. Kirkonkylä sijaitsee paikassa, jossa lännestä tuleva Vantaanjoki ja idästä tuleva Keravanjoki yhdistyvät ja alkavat virrata etelään kohti merta. Kylän kohdalla Keravanjoessa on koski ja mylly.

Kirkonkylä oli Keski-Uudenmaan suurin keskus aina Helsingin kaupungin perustamiseen saakka vuonna 1550, eikä Helsinkikään pystynyt välittömästi horjuttamaan Helsingin pitäjän kirkonkylän keskeistä asemaa alueella.

Kylässä on kymmenen tilaa: Olofs, Grannas, Klockars, Nygrannas, Danis, Riddars I ja II, Juns, Hannusas, Nedre Rutars ja Nyknappas. Vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvun alkupuolelta, mutta suurin osa on kuitenkin 1800-luvun alkupuolelta. Alueen puistoissa kasvaa suuria yli 100-vuotiaita saarnia, tammia, vaahteroita, jalavia ja poppeleita.

Koivuhaan arboretum

Vantaan Tikkurilan suuralueen Koivuhaan kaupunginosan pohjoisosassa Kylmäojan purolaaksossa sijaitseva puulajipuisto, jossa oli vuonna 2005 jo noin 170 puuvartista lajia. Arboretumin alue on osa noin neliökilometrin laajuista Tikkurilan keskuspuistoksi kutsuttu viheraluetta.

Aiemmin Ystävyydenpuistoksi kutsutun puulajipuston alkuna oli Vihervuoden 1985 tapahtuma, jossa yhdistykset ja yritykset istuttivat nimikkopuitaan puistoalueelle. Meiramitien puoleisella sivustalla on pysäköintialue.Puistossa on polkuverkosto ja levähdyspaikkoja. Tunnistamisen helpottamiseksi puulajipuiston kasveja on merkitty kasvikohtaisin nimitolpin. Arboretumin noin 5,5 hehtaarin aluetta on tarkoitus täydentää noin kolmen hehtaarin laajennuksella lähivuosina.

Tikkurila

Tikkurilassa 28.5.2021

Tikkurila tunnettiin markkinapaikkana jo 1500-luvulla, mistä se on myös saanut nimensä eli tikkuri tarkoitti kymmenen nahan nippua. Turun ja Viipurin välinen Suuri Rantatie eli Kuninkaantie kulki nykyisen Tikkurilantien kohdalla. Etenkin sisämaan hämäläiset toivat Tikkurilan markkinoille myytäviksi turkiksia. Alue säilyi kuitenkin harvaan asuttuna Helsingin pitäjän takamaana 1800-luvun loppupuolelle asti.[

Vuonna 1862 otettiin käyttöön Helsingin ja Hämeenlinnen välinen rautatie. Yksi sen seitsemästä asemasta rakennettiin Tikkurilaan, koska siellä rautatie ylitti Kuninkaantien. Hämeen läänin lääninarkkitehti Carl Albert Edelfelt taidemaalari isä, suunnitteli uusrenessanssia ja varhaista eurooppalaista rautatiearkkitehtuuria edustavan tiilisen asemarakennuksen, joka toimii nykyään Vantaan kaupunginmuseon näyttelytilana sen poistuttua asemakäytöstä 1970-luvulla.

Alueen asutus keskittyi alun perin etelämmäksi Keravanjoen varteen, mutta rautatieliikenne alkoi kasvattaa nimenomaan asemanseutua. Rautatie toimi alkusysäyksenä asutuksen kasvulle ja toi alueelle myös teollisuutta. Tikkurilankoskella aloitti 1860-luvulla toimintansa öljynpuristamo ja vernissakeittämö. Näistä sai alkunsa nykyinen maalikonserni Tikkurila Oy, joka toimii edelleen joen toisella puolen Kuninkaalassa.

Vetovoimainen kaupunki houkuttelee työllistäviä yrityksiä ja osaavaa työvoimaa.

1) Kun Vantaalla on riittävästi työllistäviä yrityksiä ja osaavaa työvoimaa, saadaan korkea työllisyys ja riittävästi verotuloja.

2) Tämä mahdollistaa hyvät palvelut kaikille, jotka niitä tarvitsevat sekä viihtyisän ja vetovoimaisen kaupungin kehittämisen.

3) Kun palvelut pelaavat, kaupunki on viihtyisä, ja sen maine ansaitusti hyvä, Vantaan vetovoima kehittyy entistä paremmaksi.

4) Hyvämaineinen ja vetovoimainen kaupunki houkuttelee työllistäviä yrityksiä ja osaavaa työvoimaa ja niin palataan kohtaan yksi – josta positiivinen kierre jatkuu.

Tikkurilassa 2.6.2021 Antti Häkkäsen vierailu

Tikkurilassa kuntavaalikampanjaa kesä 2021

Tikkurila kuntavaalikampanjaa syksy 2020

Lisää julkaisuja

15.12.2020

Tapahtumia

Vantaa kokoomuksen tapahtumia

15.12.2020

Marjon Historia

Marjon historia videosarja