Haluan rakentaa yhdessä ihmiskeskeisen vapauden Suomen, jossa ahkeruudesta palkitaan, ihmisille annetaan enemmän tilaa yrittää, kilpailu on reilua, markkinat toimivat ja hyvinvointipalvelut turvataan. Antamalla ihmisille mahdollisuuksia voimme luoda uskoa tulevaisuuteen.

Seniorit ovat yhteiskuntamme tunnustettu voimavara. Tarvitsemme ja arvostamme heidän kokemustaan ja osallistumistaan. Huolehdimme myös, että lapset, nuoret ja perheet saavat tarvitsemansa palvelut oikea-aikaisesti ja iäkkäät saavat arvokkaan vanhuuden.

Laadukkaat ikäihmisten palvelut: Jokaisella on oikeus arvokkaaseen ja itsensä näköiseen vanhuuteen. Parannetaan omaishoitajien asemaa ja tuetaan heidän jaksamistaan. Panostetaan kotihoidon, palveluasumisen ja ympärivuorokautisen hoivan laatuun. Riittävä tuki ja palvelut kotiin omaishoitajien jaksamisen tueksi.

Lasten ja perheiden tuki: Varhainen tuki ja apu ehkäisevät ongelmien syntymistä. Parempi lapsiperheiden arjen tuki neuvolasta lähtien. Mielenterveysongelmiin parempi apu nopeasti. Pidetään opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalvelut edelleen lähellä lasten ja nuorten arjessa.

Esteettömät ja saavutettavat palvelut: Palvelut on alusta alkaen rakennettava esteettömiksi ja selkokielisiksi kaikille. Myös näkö- ja kuulovammaisille henkilöille saavutettaviksi ja ikäihmisten erityistarpeet huomioon ottaen.

Lähtökohta tähän on talous: Kasvava elintaso ja julkinen talous pelastetaan vain vireällä kansantaloudella: työllä, tulevaisuuden uskolla ja halulla rakentaa uutta. Talouskasvu on ainoa tapa rahoittaa tulevaisuuden palvelut. 

Työllisyyden vahvistaminen on ensisijainen keino ihmisten hyvinvoinnin ja tulojen kasvattamisessa: Riittävä työssä käyvien määrä ratkaisee, onnistummeko kuromaan umpeen hyvinvointipalveluiden rahoituksen kroonisen alijäämän.

Työn vastaanottaminen on tehtävä kannattavaksi kaikissa tilanteissa. Työttömyysturvan täytyy olla väliaikainen tuki turvaamaan nopeaa siirtymää uusiin haasteisiin, ei pysyvä toimeentulon muoto.

Työ ja yrittäjyys kulkevat käsi kädessä sivistyksen ja koulutuksen kanssa: Koulutusmääriä on työvoimapulasta kärsivillä aloilla edelleen kasvatettava voimakkaasti. Yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten koulutustarjontaa tulee ohjata aloille, joilla työllisyys on voimakasta ja joita uhkaa työvoimapula. Työelämän nopeisiin muutoksiin vastaamiseksi tarvitaan yhdessä työnantajien kanssa järjestettäviä tutkintoa lyhyempiä koulutuksia.

Henni Hyvärinen Photography

Tässä Marjon taloushistoria teksti Suomeksi:

1970-luvun Suomi oli hyvin erilainen kuin nykyään. Olen nähnyt Suomen nousun ja myös 1990-luvun syvän laman. Lapsuuteni oli hyvin onnellinen. Olin erittäin hyvä koulussa ja aktiivinen harrastuksissa. Olen myös tehnyt kesätöitä ja osa-aikatöitä 15-vuotiaasta lähtien. Koko perheemme aloitti suunnistuksen 1980 ja osallistun edelleen äitini kanssa suunnistuskilpailuihin.

1970-luku oli hitaan kasvun aikaa, jolloin vain harvat saivat lainaa ja peruslainan korko oli noin 10 % ja Suomen rahoitusmarkkinat olivat hyvin suljetut. Suurin vienti- ja tuontimaa oli Neuvostoliitto. 80-luvulla Suomen rahoitusmarkkinat alkoivat avautua ja talouskasvu kiihtyi. Suomen Pankki avasi ulkomaisten lainojen liikkeeseenlaskun vuonna 1986. Ulkomaisia lainoja oli saatavilla halvemmalla korolla kuin Suomen Pankin peruskorkoon sidotut suomalaiset lainat.

Markka oli kiinteä valuutta, jonka arvon määräsivät Suomen hallitus ja Suomen Pankki. Suomen talouskasvu oli nopeaa lähes kymmenen vuotta aina vuoteen 1989 asti, jolloin oli nousukauden huippu ja kaikille tarjottiin lainaa ja ennen kaikkea valuuttalainoja. Rahaa virtasi Suomeen ja asuntojen hinnat nousivat nopeasti.

Vuosi 1989 oli merkittävä, sillä Berliinin muuri murtui, eli Itä-Saksa yhdistyi Länsi-Saksaan ja myös Neuvostoliitossa alkoi muutosten ja epävakauden aika. Tämä vaikutti Suomen viennin laskuun ja korkojen nousuun sekä valtion velan kasvuun. Pankit olivat ottaneet myös valuuttalainoja ja pankkien tilanne heikkeni. Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, mikä heikensi entisestään Suomen vientiä ja syvensi taloudellisia vaikeuksia ja lamaa.

Asuntojen hinnat nousivat nopeasti 80-luvun lopulla. Asuntokupla puhkesi 90-luvun alussa ja asuntojen hinnat romahtivat yhtä nopeasti kuin ne olivat nousseet pari vuotta aiemmin. Suomen Pankki kielsi pankkeja antamasta enää lainaa, koska pankkien tilanne oli kriittinen. Monet asuntolainavelalliset joutuivat myymään asuntonsa paljon halvemmalla tai pankki otti asunnon haltuunsa, jos lisätakuita ei löytynyt.

Lopputuloksena oli Suomen lähihistorian järkyttävin lama: työttömyys nousi lähes 20 prosenttiin, konkursseja oli valtava määrä. Asuntojen hinnat romahtivat ja monille jäi lainaa asunnon myynnin jälkeen. Tämä oli liikaa monille ihmisille, ja historiamme surullisin tapahtuma on valtava itsemurhien määrä 90-luvun vaihteessa.